tiistai 1. maaliskuuta 2011

Päheet pleksit

Lähestyvä a)kevät b)lapinmatka c)uusi pyöräilevä elämäntapa ja d)kesä saivat aikaan sen, että parin tunnin luppoaika työn ja lekurin välissä tuli käytettyä aurinkolasien etsintään.

Laadukkaat aurinkolasit olivat ostoslistalla jo vuosi sitten, mutta helle vei halut hintojen ja ominaisuuksien vertailuun. Niinpä silmiä suojasi(?) kesän supermarketin parin kympin pokat. Tyylikkäät kyllä, mutta hajalla heti. Nyt olin liikkeellä tosimielellä ja valmis myös maksamaan laseista.

Stockan tarjonta ei ollut kovin innostavaa ja ajatus siitä, että ostaisin kalliit (yli 100 euroa maksavat)lasit, jotka myyjä vain sujauttaisi tahmaisina rekistä suoraan pussiin, tuntui aika tympeältä. Seuraavaksi suuntasin Nissenille. Siellä katsastin ensin avohyllyt, mutta koska tähtäimessä oli myös sporttailuun soveltuvat arskat, pyysin myyjää avaamaan lukitun Oakley-kaapin. Myyjä ei suinkaan kiirehtinyt avaustoimeen, vaan pyysi ottamaan vuoronumeron. Otin numerolapun ja seisoskelin hönttinä tovin katsellen, kuinka kaksi myyjää touhuili omiaan (muita asiakkaita ei heillä ainakaan ollut palveltavana). Lopulta totesin, että voin käyttää kalliin aikani muuhunkin kuin silmälasikaapin tuijotteluun.

Äänestin itseni jaloillani Optikko Arvolalle. Siellä minua palveltiin oitis asiantuntevasti ja ystävällisesti. Lasit kiillotettiin, hintaan sisältyi pramea kotelo ja asetuksiakin vähän säädettiin. Nyt omistan hirmukalliit aukkarit (työkaverin termi, käytössä todennäköisesti vain Lahdessa..), jotka kuitenkin toimivat sekä urheilussa että terassilla. Eli silkkaa säästöä! Lisäksi palvelu oli oikeasti niin hyvää, että suuntaan varmasti pian Arvolalle myös silmälasiostoksille.

Niin ja se lekuri passitti nilkan kanssa tähystykseen. Kräp.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti