Viime viikolla pakkanen putosi sinne 20 miinusasteen tienoille. Tämä sipeerinen lämpötila aiheutti sen, että bussilinjani autot hyytyivät mikä mihinkin ja minä jouduin tärisemään pysäkillä parhaimmillaan lähes 40 minuuttia aamuisin. Syväjäätymisen esti vain isoäidin jykevä kelsi, jonka perin ullakonraivausoperaatiossa vuosia sitten.
Onneksi viikon puolivälissä pelastava enkeli, naapurini parin korttelin päästä, tiedusteli ottaisinko pikku-micran lainaan hänen työmatkansa ajaksi. Vannoutuneinkin bussinrakastaja on heikoilla, kun varpaista on lähtenyt tunto. Ah, sitä yksityisautoilun hurmaa! Olin töissä niin aikaisin, että sain jopa lämpimän autopaikan päiväksi. Micra varmaan tuumisi, että win-win-tilanne!
Perjantaina, ennen palautusta, piti tietysti tankata punainen pelastajani. Koska reittini kulki Tullinpuomin läpi, päätin enemmät koukkaukset välttääkseni täyttää tankin Tullinpuomin Shellillä. Pääkaupunkiseudun huoltoasemaskene on minulle sen verran tuntematon, että yllätyin todella iloisesti, kun ystävällinen Erkki keltaisessa huomioliivissä saapui tankkaamaan auton. Siis ihan oikeaa palvelua, ystävällistä opastusta (vieras auto, vieraat nappulat..) ja pari sanaa säästäkin. Kerrassaan oivaa.
Maksoin todennäköisesti menovedestä vähän enemmän kuin jossain toisaalla, mutta harvoin kun tankkailee, maksaa palvelusta mielellään. Sitäpaitsi tuolla 45 eurolla sain höylättyä kellokortin ajallaan parina aamuna, en jäätynyt ja kaverin auto sai lämpöhoitoa. Okei, pari lisäeuroa tulee kyllä siitä, että en ehtinyt lukea kirjaston pikalainakirjaa, kun käytin lukuajan navigointiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti