Anglosaksofonittomat viisut?

Seurasin tänä vuonna Euroviisuja ilman ääntä, sillä satuin olemaan baarissa. Alakerrassa olisi ollut töllö ihan äänen kanssa tarjolla, mutta tärkeämpää oli tutustua uusiin ihmisiin. Seurueessamme oli mm. tyttö, jonka vanhemmat olivat lähtöisin Skotlannista, muuttaneet sieltä Etelä-Afrikkaan ja viimein tytön ollessa teini-ikäinen, Uuteen-Seelantiin. Moinen Commonwealth-hyppely teki vaikutuksen. Tällä hetkellä tyttö asuu Lontoossa.

Vaikka viisuissa huomio kiinnittyi äänettömyyden takia lähinnä esiintyjien vaatteisiin, saattoi laulujen nimistä päätellä kielen. Englanniksi tunnuttiin vetävän, aina meidän paratiisi-oskaria myöten. Kyllä ennen vanhaan vaan laulettiin ihan omilla kielillä..Vanhat säännöt tukivat kyllä jotenkin paremmin kansainvälistä tunnelmaa.

Joku vuosihan voisi olla vaikka erityinen multikielivuosi, jolloin englanninkieliset maatkaan eivät saisi hoilata englanniksi. Briteistäkin löytyy esim. gaelin kieli ja Irlannista iiri, joilla vielä voisi ottaa osaa.

No joo, kyllä se vaan on kätevää, että pystyy haastelemaan yleisenglannilla. Viikonlopun aikanakin olisi jäänyt monta mielenkiintoista tuttua ja juttua vaille! Esimerkiksi venäjä ja espanja kun vielä uupuvat kielivarannoista.

Lihaa kurittamassa

Mikä seisahtunut blogi! No, ei vielä luovuteta. Viime kuukausina olen saanut työmatkapyöräilyn kivasti alkuun. Kannatti selvästi harjoittaa pään sisäistä tsemppausta heti vuoden alusta. Reittini varrelle sattuu metsää, merta ja cityä. Ja mikä tärkeintä, sopivasti nousuja ja laskuja. Hyvän reitin merkki on se, ettei vielä useammankaan kerran jälkeen osaa sanoa, kumpaan suuntaan reitti on rankempi.

12 kilometriä taittuu suunnilleen aikaan 40 minuuttia, eli aika tarkkaan samassa ajassa kuin bussilla. Ihan joka päivä en pyöräile, ettei homma ala maistua puulta (no okei, ja koska aina en vaan saa piestyä itseäni satulaan). Pyöräilystä voisi listata vaikka kuinka monta hyvää puolta. Huono puoli taas on se, että kirjojen lukemiseen ei tahdo löytyä aikaa. 40 minuutissa ehtii bussissa lukea monta sivua.

Vielä pitäisi hommata vähän virtaviivaisempia asusteita, jotka myös kuivahtaisivat työpäivän aikana eivätkä näyttäisi ihan kamalilta. Menopelini on trendikkään sporttinen ja valkoinen, siihen saumattomasti sopii myös uudenkarhea valkoinen kypäräni. Kaikki siinä välissä onkin sitten vähän sitä torimummo-osastoa. Ja näin ollen olikin pari viikkoa sitten aikamoinen järkytys, kun huomasin puhtaan työpaidan jääneen kotiin.. onneksi työkaverilla oli varapaita, enkä joutunut kärsimään koko päivää esim. pelkässä neuletakissa. Housujen jääminen olisi kyllä ollut ehkä vieläkin tuskaisempi tilanne!