Puolison koti-isäblogi hiljeni tänään tyylikkäästi. Taidanpa ottaa vaarin suoraselkäisestä toiminnasta ja sulkea tämänkin hiljenneen huoneen oven.
Keväällä on tapahtunut kaikenlaisia mullistuksia, joista suurin lienee edessä häämöttävä työpaikan vaihto. Ensi syksynä odotettavissa on melkoista vääntöä sekä päälle että työpaikan, päiväkodin ja kodin väliä ravaavalle ruumillekin. Onneksi sitä syksyä edeltää kesä!
Kesäfiiliksiin pääsimme jo kivasti sukulomalla Toscanassa. Aurinko, ruoka, viini, jäätelö, uinti, maisemat, pihalla kasvavat rosmariinipensaat, vipeltävät liskot, hyvä kirja (Hilary Mantel: Wolf Hall). Ja auttavat lastenhoito- ja kokkauskädet. Hyvä loma! Talon vuokraaminen on oiva tapa tutustua lääniin ja jos on isommalla porukalla liikkellä, voin ihan vilpittömästi suositella Villa Olivia.
Hilasimme kuukausittaiset hiilidioksidipäästömme vielä vähän korkeammalle tasolle lentämällä jo viikon kuluttua häihin Hollantiin. Ilman lapsia matkustaminen on taivaallista. Ja uskoisin, että lastenkin mielestä oli kivempaa olla mummulassa yökylässä kuin lentokentällä jonottamassa. Häät olivat mahtavat ja oli kivaa pitkästä aikaa tutustua uusiin ulkomaaneläviin - ihan kuin opiskeluaikoina, voi nostalgiaa!
Vielä on kesää jäljellä (jäihän soimaan päähän, tuo valloittavan mollivoittoinen melodia?), ja kesällä ryhdyn kaivautumaan sosiaaliseen mediaan määrätietoisin kourin. Tulevaisuus siis näyttäköön, missä tuutissa seuraavaksi kirjoittelen ja mitä!
Ilmainen vinkki: Jos kesällä on kurja sää, niin vetäydy telkun ääreen ja katso Solsidania. Kanon!
