Talvisalaatti

Hyvästi hankien keskellä loistavat kasvihuoneet ja lentokoneen kyydissä matkustavat viherhiukkaset! Keittiön ikkunalaudalla viheriöi oma pienviljelmäni, joka tuottaa vihreää samalla lämmöllä, jolla huusholli muutenkin lämpenee. Marraskuun aurinkokin näköjään riittää mainiosti. Talvinen salaattimme – herneenversot -odottaakin enää lautaselle tai leivän päälle pääsyä. Hintaa ei näille rapsakkaille rehuille kerry juuri lainkaan, sillä ne on idätetty tavallisista kuivatuista herneistä. Ainkin meidän lähikaupassamme hernesäkkejä lojuu pari hyllyn nurkassa odottelemassa joulun jälkeistä hernekeittobuumia, ja hintaa voisi kutsua todellakin edulliseksi.



Voipi olla, ettei viitseliäisyys ihan ehkä riitä korvaamaan koko talven salaatteja herneenversoilla. Mukavan lisän ne kuitenkin lautaselle tuovat. Meillä tuppaavat salaatit aina nahistumaan puoliksi, ennen kuin niitä muistetaan syödä. Versot pysyvät mullassaan hyvinä pitkään ja niitä muistaa myös syödä, kun nakottavat keskeisellä paikalla keittiössä.

Innostuin myös aamulla kaupassa käydessäni nappaamaan hyllystä itselleni uuden tuotteen: Ekströms delin ananas-päärynä-smoothien. Tähän minut innosti Project Mama-blogin kirjoitus, jossa Katja kertoi lähes inhoavansa hedelmiä, mutta kokevansa velvollisuudekseen syödä niitä. Avuksi oli löytynyt Innocentin smoothie.

Minusta hedelmät ovat herkullisia, mutta jotenkin ajatus siitä, että pienimmästäkin kulmakaupasta olisi löydyttävä papaija ja guava, tuntuu melko ökyltä. En haluaisi olla edistämässä sellaista yltäkylläisyyttä, joka vaatii, että ihmeellisiä hedelmiä kuljetetaan paljon tilaavievissä erikoislaatikoissa valtamerten takaa ja heitetään roskiin, koska niihin on kuitenkin tullut kolhu.

Vitamiinejä pitää näilläkin lakeuksilla nautittaman. Niitä saisi kivasti talvella vaikka pakastemarjoista tai juureksista, mutta joku raja raasteissakin. Siksi valmiiksi kompaktisti pakatut smoothiet tuntuvat aika järkevältä ratkaisulta. Jään ehkä paitsi ihanasta haukkaustuntumasta, kun mango pirskahtelee suussa. Mutta kuka on joskus löytänyt kypsän ja pirskahtelevan mangon suomesta muutenkaan.

Kaupan kautta – ei vaan suoraan kotiin!

Mitä jos en kävisikään enää koskaan ruokakaupassa. Tajuton ajatus! Käyn tällä haavaa Alepassa lähes joka toinen päivä. Jos on saatu auto lainaan, kuuluu asiaan käydä viemässä kartongit ja lasit keräykseen ja ostaa auto täyteen painavia herkkuja supermarketista. Voisi siis sanoa, että ruokakauppa on ihan olennainen osa elämääni. Jos asuisin jossain muussa maassa kuin Suomessa, lähikauppani voisi olla jopa osa sosiaalista rinkiäni, paikka jossa tervehtisin tuttuja kaupan työntekijöitä ja vaihtaisin sanasen vaikkapa tomaattien kypsyydestä.

Viikko takaperin tein mullistavan kokeilun: tilasin viikonlopun ruuat kauppakassipalvelu Seulosta. Jätin tilauksen keskiviikkona ja perjantaina salskea nuorimies kantoi emmeet keittiööni. Tilasin kaupan market-valikoimasta juurikin niitä painavia juttuja, kuten juomia, säilykkeitä ja vauvanruokaa. Tämän lisäksi pääsin asioimaan kahden suosikkini, Reinin lihan ja Kanniston leipomon, tiskillä kotisohvalta käsin. Myös kalakauppias ja juustola olisivat olleet ihan klikkauksen päässä.

Seulo-palveluun liityttäessä ladataan kotikoneelle ohjelma, jonka avulla tilaus tehdään. Eri yrityksille (kuten edellämainitut) laaditaan omat korit, mutta jos tilaa tuotteet samalle päivälle, maksaa kuljetuksesta vain yhden kerran. Markettihintoja vertailimme siipan kanssa ennen ostoksille istumista. Verrokkina oli Citymarket, jonka kuitti sattui löytymään lähimpää. Meille tärkeiden tuotteiden hinnat, kuten Tutteli, maito, juusto ja tomaattimurska olivat 10-20 prosenttia kalliimpia verkkokaupassa. Päälle tulee vielä vajaan kahdeksan euron kuljetusmaksu. Kävelemällä omin jaloin lähikauppaan säästää siis sievoisen summan ja saa vielä liikuntaakin päälle.

Mutta viikonloppuostosten inferno automarketissa mahdollisesti lasten kanssa onkin sitten jo asia erikseen. Silloin listan ohi tulee ladottua kärryyn jos jonkin sortin erikoisherkkua, kun sitä nyt silmään sattui. Kassalla pankkikortti vingahtaa hätääntyneenä, mutta sitä ei kuule, koska lapsista vähintään toinen jo vonkuu tärykalvoja puhkovasti.

Ostosten teko kotikoneelta säästää todennäköisesti himokalliilta gorgonzolamöykyltä ja tarjoaa mahdollisuuden käyttää aikaansa jossain muualla kuin ostoskärryn kahvassa. Lähikaupastamme ei myöskään löydy tuoretta kalaa, lihatiskiä eikä kovin kummoista leipähyllyä, joten uskoisin, että ainakin viikonlopun ruokaostokset saattavat hyvinkin hoitua jatkossa ilman hypistelyä. Bonuksena vielä, että Seulon kauppakassissa ei ollut yhtään mainosta eikä tyrkkytuotteita sijoiteltuna silmän korkeudelle - utopistinen ostostilanne!