Kone auki, lasi viiniä viereen ja nautinnollinen ensisukellus tämän vuoden Espoo Cinén ohjelmistoon voi alkaa. Mitä pidemmälle tarjontaa selaan, sitä enemmän ahdistaa. Pystyn luultavasti näkemään yhdestä kolmeen elokuvaa festivaalien tarjonnasta, mutta valinnanvaraa on liikaa! Lopulta suljen koko selaimen ja siirrän valintaa tulevaisuuteen. Pahimmassa tapauksessa siirrän sitä yli festareiden tai ainakin niin viimetinkaan, että valinnanvara kaventuu ihan itsestään jäljelle jääneisiin hajalippuihin.
Edellinen vastaava koettelemus tuli vastaan, kun piti löytää kolttu ystävän häihin. Kun aikaa etsimiseen on vain rajallisesti ja etsimisessä apuna on yleensä vähintään yksi alaikäinen, ei laajasta valikoimasta saa kuin paniikkihäiriön. Tuolloin otin avuksi Stockmannin pukeutumisneuvojan, joka valikoi minulle kymmenisen asukokonaisuutta ja osoitti tilavan kopin, jossa sovitella. Vajaassa tunnissa kävelin kaupasta ulos (lastenvaunuineni, luonnollisestikin) kassissani mekko, hihake (!) ja huikea pääkoriste.
Evoluutio ei selvästikään ole ehtinyt kehittää minulle seulovia silmiä, joilla selvittäisin tieni tässä yltäkylläisessä tarjontaviidakossa. Harjoituksesta voisi eittämättä olla apua. Kaveripiiristä kyllä löytyy niitä, jotka seulovat tarjonnasta itselleen sopivat palat kuin konsanaan valaat planktoninsa. Yksi saalistaa tottuneesti Hulluilla päivillä apunaan esiympyröity tarjousvihko. Ja oletettavasti näkymättömät silmälaput, joiden avulla etukäteen valittu kohde pysyy tähtäimessä eikä katse harhaudu esimerkiksi sinne mustien nilkkasukkien suuntaan. Muutamat muut puolestaan ovat erikoistuneet kirpputoreihin, joilla he kylmän rauhallisesti skannaavat tarjontaa ja poimivat täydellisesti istuvan vaatekappaleen sieltä ja älyttömän halvan mutta harvinaisen antiikkikipon tuolta.
Lompakko kiittää aina kun saavun tyhjin käsin kaupoilta, kun en osannut valita niin monesta vaihtoehdosta. Mutta joskus niitä hankintoja pitäisi saada tehtyä. Kirjastossakin on helpompaa, kun aina voi mennä palautettujen kirjojen kärrylle ja valita niistä. Ja parasta tietysti on, jos joku suosittelee hyvää kirjaa.Voisikohan joku suositella joskus jotain vaatetta? Missä viipyvät meidän ekotiedostavien mutta kiireisten kirpparineuvojat, jotka kävisivät puolestamme noukkimassa meille valintavammaisille rajatun valikoiman soveltuvia asuja kokeiltavaksi? Tai voisikohan leffafestareillakin olla elokuvaneuvojia... Ehkä ratkaisu on shoppailunhimoinen Au pair.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti