Jos Harry Salmenniemen ”Texas, Sakset” -runoteos (Otava) ei muuten liikauta, niin ainakin se saa kaipaamaan mökin kirjahyllyyn kunnon kartastoa. Sen avulla olisi voinut etsiä muitakin paikannimiä, jotka tarkoittavat jotain toisinpäin. Kuten kirjassa Texasin lisäksi esiintyvä Dallas = sallad.
Itselleni lukukokemus oli kyllä muutenkin ihan antoisa. Siksi harvinaista on meikäläisen runojenluku, että vähän ujostuttaa kyllä tarjoilla opuksesta näkemyksiään. Loppusointuja saati äidinkielentunnilta tuttuja poljentoja oli kyllä kertakaikkisen turha haeskella. Itseasiassa on myönnettävä, etten ole ihan varma oliko kyse ylipäätään runoudesta millään tuntemallani mittapuulla.
Kirja koostuu lehdistä poimituista virkkeistä ja oletettavasti tekijän omista tekstinpätkistä. Kollaasia oli omituisen nautinnollista lueskella. Tuli vähän sellainen olo kuin istuisi pimeässä huoneessa ja kuuntelisi seinän raosta pätkiä ohikulkevien ihmisten keskusteluista. Sattumanvaraisuus oli tosin näennäistä, sillä portsarina toimiva kirjailija on tietenkin päättänyt, missä järjestyksessä ajatukset minulle tarjoillaan.
Paria piirrosta ja kokoelmaa erilaisia fontteja apuna käyttäen kirja onnistui kattamaan melkoisen määrän erilaisia teemoja ja tunnelmia. Ja onhan hienoa lukea toisinaan teosta, jossa useammallakin sivulla on vain yksi sana – näinä tehokkuuden aikoina, mitä siunattua tuhlausta! Aika jännää, kaikenlaista sitä tuleekin luettua. Olin tietysti aivan myyty viimeistään siinä kohdassa, jossa sain lukijalahjaksi ponin. Kiitti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti