Sain taannoin huomaani pari laatikollista edesmenneen isoäitini astioita. Lupasin selvitellä, onko niillä mitään arvoa, tai ylipäätään minkä valmistajien tuotantoa kipot ja kupit ovat. Vanhat astiat ja arvolasi ovat minulle melkoisen tuntemattomia. Olisi ollut lähes mahdoton tehtävä lähteä kiertämään antiikkiliikkeitä kahden lapsen kanssa, mutta onneksi apuun tuli jälleen Internet. Netistä löytyy todella sivukaupalla hakemistoja laseista, astiastoista ja maljakoista.
Aarteenmetsästäjä minussa heräsi surffaillessani päiväuniaikaan milloin minkäkin astian perässä. Kieltämättä löytämisen riemu on yksi parhaista riemun lajeista – tuo se on, tuo on ihan selvästi sama maljakko!
Pikkuhiljaa kasvottomat lasit ja kupit ovat saaneet nimiä, ja tarinat niiden muotoilijoista ja tehtaiden vaiheista puhaltaneet niihin hengen. Alan ymmärtää antiikki-intoilijoita! Alunperin tarkoituksena oli myös selvittää, mihin kipot ja kupit voisi myydä, mutta nyt huomaankin, että monista on tullut niin yksilöllisiä, etten ehkä raaskikaan luopua niistä. Tai pysyisivät nyt edes suvussa, vaikkeivät mitään arvoharvinaisuuksia olekaan.
Verrattomana apuna ovat olleet esimerkiksi Designlasi.com ja Designmuseon Arabiakokoelma. Lisäksi on tullut selattua myyjien sivustoja. Kirjastosta voisi varmaan vielä löytää kaikenlaista mielenkiintoista, mutta jo näillä eväin olen saanut selvitettyä melkein kaikkien astioiden alkuperän.
Toivottavasti aitini paasee auttamaan loppujen tunnistuksessa! Kovasti se ainakin vakuutti haluavansa nahda seka jalkikasvua etta antiikkiaarteita.
VastaaPoista