Lähiruokaa likeltä ja matkan päästä

Oma likiruokatuotantomme, eli takapihan ryytimaa, on vielä toistaiseksi tuottanut melko kehnosti. Raparperit ovat luiruja ja kirsikkatomaatitkin vielä keväisen vihreitä. Mausteyrtit ja mansikka-amppeli ovat sentään tuoneet jotain itse kasvatettua lautasen reunalle.

Viime viikonloppuna palatessamme tuttujen mökiltä poikkesimme vakioreitiltä ja testasimme Koti ja keittiö -lehden innoittamana Heinolan lähiruokatori Heilan. Kannatti pidentää matkaa muutamalla minuutilla – marketti oli runsaine valikoimineen todellinen gurmandin keidas abc-erämaassa! Ostoskoriin päätyi mm. lihaa ja leipää sekä erikoisoluita ja sahtia. Kassalla toki eron lähikaupan ruokalaskuun huomasi, mutta ihan hyvä mieli tuli paikallisten yrittäjien tukemisesta. Ja laadusta maksan mieluusti.

Keväällä testasimme myös pienellä porukalla Svarfvarsin luomutilan vihanneksia. Vihreät maistuivat kerrassaan herkullisilta. Erittäin toimiva verkkokauppa ja täsmällinen kotiinkuljetus taannevat sen, että ainakin meidän perheemme ottaa vihannespalvelun tavaksi heti kun kauppa syksyllä jälleen aukeaa.

Pieni ruokakauppa Tapiolassa, Kanniston leipomon myymälä Lasipalatsilla ja Eat&Joy Maatilatori. Siinä meidän muut lähiruokapisteemme toistaiseksi. Toivottavasti Heila ei jää tämän kesän ainoaksi uudeksi tuttavuudeksi laadukkaan lähiruuan metsästyksessä.

Ihka oikeaa pöperöä lautaselle

Seuraavassa analyysini meidän perheen ruokatavoista Michael Pollanin "Oikean ruoan puolesta" -manifestin valossa. Sain kirjan juuri loppuun ja nyt on oiva aika sulatella luettua.

• Syömme aika paljon oikeaa ruokaa (=ei jalosteita), sillä teemme lähes kaikki ruuistamme itse raaka-aineista
  
• luomun osuus on vielä liian pieni, mutta tätä kohtaa on helppo petrata
  
• kasvisruokaa teemme koko ajan enemmän, mutta tuoreiden vihannesten määrää lautasella pitäisi vielä kasvattaa
  
• eräät meistä kotona päivystävistä snäksäilevät melkoisesti aterioiden välillä..
  
• syömme liian nopeasti. Pidämme ruuanlaitosta, joten olisikohan ihan järkevää myös syödä vaivalla väkerretyt ateriat rauhallisesti eikä inttityyliin hotkimalla?
  
• syömme liian suuria annoksia, mihin voisi nimenomaan vaikuttaa sillä, ettei hotkisi.
  Pollan vinkkaa ottamaan esimerkkiä ranskalaisista, jotka kuulemma lopettavat ruokailun ollessaan kylläisiä. Kieltämättä aika kumouksellinen ajatus meille "lautanen tyhjäksi!"-ajan lapsille. Että ihan kuulostelisin, koska vatsani on täynnä? Harmi, että mieliteot kyllä toistaiseksi jyräävät kylläisyyden tunteen.
  
• emme nauti lasillista viiniä ruokailun yhteydessä, kuten Pollan kehottaa tekemään, mutta ehkäpä sitten kun tämä imettely loppuu. Vaikka täällä lintukodossa saa kyllä nopeasti alkkiksen leiman jos meinaa ryhtyä nauttimaan alkoholia kerran päivässä. Ehkä jos vetäisi verhot alas aina aterian ajaksi?
  

Pollanilla on kyllä ihan hyviä ajatuksia ja eritoten kannatan ajatusta siitä, että pitäisi mielummin syödä ruokaa kuin ravintoaineita.