Ostaisin kernaasti ison osan vaatteistani käytettynä. Kaksi asiaa kuitenkin estää minua tekemästä näin: vähäinen shoppailuun käytettävissä oleva aika ja vaatekokoni. Ensimmäiselle ei paljoakaan ole tehtävissä, mutta se ei myöskään ole ongelmista vakavampi. Jälkimmäisen ratkaiseminen taas olisi kerrassaan järkevää myös monesta muusta syystä.
Jos vaatekokoni olisi 38 tai edes 40, löytyisi kirppareilta ja käytettyjen kuteiden putiikeista tarjontaa jopa niin paljon, että todennäköisesti sopivan vetimen etsintäänkään ei kuluisi aikaa niin paljon. Kun kuitenkin edustan naisten vaatteiden kokoluokan yläpäätä, on tarjonta huomattavasti niukempaa.
Käväisin harvinaisena vapaailtanani männä viikolla Merikadun ykkösputiikissa Kaivarin Kanuunassa. Oli jo pitkään pitänyt pistäytyä kyseisellä itsepalvelukirpparilla ja nyt voi todeta, että taival todella kannatti taittaa. Myyntipöytien lisäksi sokkeloisesta vaatetaivaasta löytyi vintagemekkoja, -hattuja ja määrättömästi käsveskoja ja muita assessöörejä. Jos vielä joskus elämässäni kutsu iltapukujuhliin tipahtaa postiluukusta, saavat vanhat leninkini jäädä henkariinsa ja lähden raidaamaan rekkejä Kanuunaan ihan tosimielellä!
Tällä kertaa mukaani ei kuitenkaan tarttunut kuin yksi paita. Suurin syy niukkaan saaliiseen oli jälleen koko. Laihduttaminen, sen lisäksi että lisäisi omaa hyvinvointia, olisi kyllä ekoteko ainakin siinä mielessä, että vaatteita löytyisi enemmän kierrätettyinä. Toistaiseksi oma hyvinvointi ei ole toiminut kummoisenakaan painonpudotusmotivaattorina, mitenkähän toimisi maailmanparannus? Pohdittakoon asiaa joulun viimeisten suklaiden äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti